Charlan päiväkirja

Varsinainen maailmanmatkaaja tämä meidän pieni Charla onkin. Pari päivää sitten lähdettiin Kanadaan kohti Orange Wood Ranchia, Charlan synnyinkotia. Matka oli raskas minulle, mutta Charla ei juuri välittänyt, oli lähinnä onnellinen, että pääsi pitkän lentomatkan jälkeen jaloittelemaan. Siis ihan huippuvarsa! Alexiina oli hyvin huolestunut, kun kuuli tallillamme riehuneesta hevosviruksesta, mutta huojentunut siitä, että Charla selvisi ilman tartuntaa tarkan karanteenin ansiosta.

VIhdoin saapui näyttelypäivän aamu. Mua jännitti ihan hirveesti, enkä ollut nukkunut juuri lainkaan yöllä. SIlmäpussit meikillä piiloon ja litratolkulla kahvia - ainakin melkein. Charla puolestaan oli hyvin levännyt ja vaati vain hieman siistimistä ja pari kierrosta harjoittelua esiintymistä varten.

Vihdoin kehässä oli meidän vuoro. Edellisenä parina oli ollut kaksi OWR:n kasvattia, curly ori ja puoliveri tamma. Näistä curly pääsi oranssiin kehään ja puoliverinen turkoosiin kehään. Meidän parina oli ilmeisesti mustagiori. Esittäjänsä ei juuri halaistua sanaa suustaan päästänyt, vaikka kuinka yritin small talkia harrastaa. Ori oli myös varsin mielenkiintoisen värinen: harmaa ja kirjava, muuta en osannut sanoa, vaikka jonkin verran olen väreihin perehtynyt. Hieman irvistin sisäänpäin, kun tuomari ripusti - tai ainakin yritti ripustaa - oranssin nauhan orin suitsiin. Me saatiin turkoosi nauha.

Viimeisen parin jälkeen oranssit pyydettiin takaisin sisälle. Harmikseni olin yksin Charlan kanssa liikenteessä, joten en saanut selvää muusta kuin kuulutuksista. Buurii niminen kanadanmustangi sijoittui oranssien ykköseksi ja meitä alkukarsinnoissa vastassa ollut Smokey viidenneksi, siis toiseksi viimeiseksi. Olisikohan meillä mitään mahdollisuutta turkoosien kehässä?

VIhdoin meidät kuulutettiin sisään maneesiin. Ryhmänä esitimme käynnin ja ravin. Tuomari vielä tutustui tarkemmin muutamiin hevosiin, kuten Charlaan. Kuulutukset sijoitus järjestyksestä aloitettiin luontevasti lopusta. Rusvaka, ruunikko kanadanmustagi ei ollut parhaimmillaan ja jäi viimeiseksi. Itseasiassa luokan mustagit jäivät hännille. Kolmannen paikan nappasi puoliveritamma Orange Wood's Xiganth.

Siinä me sitten tallusteltiin ympäri maneesia, kun tuomari arpoi kahden parhaan välillä. Vatsani muljahteli. Ei Charla voisi mitenkään voittaa, eihän? "Toiseksi tulee Orange Wood's Phoenix!" Kuului kaiuttimista tuomarin sanat. Olin niin järkyttynyt, että olin vähällä tiputtaa Charlan ohjat maahan ja lopputapahtumat meni minulta täysin ohitse - tai ainakaan en muista siitä mitään. Onnitteluja sateli oikeastaan kaikilta ja virallisessa paperissa luki tuomarin kommenttina: "Pehmeä karva, lempeä katse. Terve ja reipas, oikein kauniit askellajit. Mallikas kehässä."