Apollon päiväkirja

Emile Groosin puhelin pirisi aamulla kuudelta. Nainen havahtui hereille. Markin, tallimestarin nimi näki ruudulla ja Emile vastasi puhelimeen. ”Huomenta”. ”Huomenta neitiseni. Täällä tallissa olisi yksi pieni herra, jonka haluaisit varmaan tavata.” Mark virkkoi innoissaan. Kuusissakymmenissä oleva mies innostui harvoin mistään. Emile oli hieman hämillään, mutta lupasi tulla talliin katsomaan.

Puettuaan vaatteet päälle nainen suuntasi kartanon lävitse alas ja puutarhan lävitse tallipihalle. Välillä matka kartanosta talliin tuntui liian pitkältä. Lopulta Emile oli tallissa, missä Mark jakoi aamurehuja hevosille. ”Käy kurkkaamassa Mintun karsinaan” mies virnisti. Emile käveli hiljaksiin tallin toiseen kulmaukseen, missä varsomakarsinat sijaitsivat. Karsinassan hämärähkössä kulmauksessa, kirjavan Minttu-tamman takana seisoi pieni ei juuri minkään värinen mytty.

Hetken katseltuaan Emile uskaltautui karsinaan ja pääsi varovaisesti näkemään vastasyntyneen varsan paremmin. Karvapeite oli vaaleaa ja selässä näkyi selkeä valkoinen laikku. Jouhet vivahtivat mustaan. Sehän oli pieni ruunivoikonkirjava orivarsa. Artin ensimmäinen jälkeläinen ja tallin ensimmäinen ratsuponikasvatti.

Varovaisesti nainen poistui varsomakarsinasta ja käveli kohti orikäytävää. ”Käyn kertomassa ilouutiset Artille” nainen sanoi ohimennessään Markille. Orikäytävän toisessa päässä sijaitsi Artin karsina, jossa poni söi tyytyväisenä aamuheiniään. Nainen avasi karsinan liukuoven ja astui sisään rapsuttamaan ponia. ”Tiedätkös mitä kuomaseni. Susta tuli tänään virallisesti isä."